1.
Kaisaniemen tunnelissa vastaan käveli mustarastasta matkiva narkomaani.

2.
Kaikki heikkous on sitä, että ei tule kieltäytyneeksi.

3.
Kun suu on hiljaa ja sormet ovat hiljaa ja ajatuksetkin ovat hiljaa, alkaa ilmastointilaite kuulua.

4.
Kun ilmastointilaite on hiljaa, torsoihin ja rintakuviin tulee kosteusvaurio. Ne alkavat liikkua, ne alkavat puhua.

5.
Miten kertoa salaisuus ilman että se paljastuu? Näinkin voi määritellä taiteen.

6.
Sininen sininen sininen, yksi, kaksi, kolme.
1.
Does all wisdom come from America?

2.
Est-ce que toute la sagesse vient de l'Amérique?

3.
Onko kaikki viisaus peräisin Amerikasta?

4.
Kommer all visdom fra Amerika?

5.
所有的智慧都來自美國嗎?

6.
के सबै ज्ञान अमेरिकी बाट आउँछ?

7.
Ngaba bonke ubulumko buvela e-america?

8.
Ṣe ọgbọn gbogbo wa lati America?

9.
Происходит ли вся мудрость из Америки?

10.
Please answer in the comments below.
1.
Olen iloinen Varpuset ja ajan saamasta vastaanotosta. Kiittävä ja kriittinen palaute toisaalta auttavat luopumaan omasta tekstistä, luovuttamaan sen muiden luettavaksi ilman selityksiä, ja toisaalta ottamaan siihen uudenlaista kontaktia itse, oppimaan rosoista ja tunnistamaan kirjoittamistapojensa rajoja.

Tässä joitakin linkkejä: HS, TS, Reader, why did I marry him?, Lumooja.

Kirjaa voi hankkia Poesian sivuilta.


2.
Kuvan oikeassa laidassa on kalliomaalaus. Se on Vitträskiltä, jonne pyöräilin viikko sitten tiistaina.

Maalaukselle päästäkseni jouduin rämpimään metsässä, hiippailemaan pitkin ihmisten pihojen aidanvieriä, säikyttelemään lehtokurppia ja kiipeilemään epävakailla, peruskalliosta lohjenneilla graniittipaasilla. En olisi löytänyt paikalle ilman tämän blogin tarkkoja ohjeita. Vaikka retki siis on pitkä, vaarallinen ja täynnä noloja tilanteita, suosittelen sen tekemistä, sillä itse kalliokieleke, jolla maalaus sijaitsee, on upea paikka järven ylittävine näköaloineen, vesilintujen loiskeineen, nuorine pihlajineen ja muinaisine, unohtuneine merkityksineen. Tänään Hesarikin julkaisi jutun Suomen muinaismuistoista, joten niiden etsiminen on kai vähän myös trendikästä.
1.
Töölönlahden leukistinen sorsa.

2.
Skriptoni ja tekstoni.

3.
Emerson ja Thoreau.

4.
"Voi meitä, voi minua,
voi poljettua käärmettä meissä!"
1.
Maalattuun puupintaan pinttynyt liisteri tai liima irtoaa parhaiten vedellä, lämpöpistoolilla ja maalikaapimella. Sooda ja etikka eivät vanhaa liimaa pehmitä, eikä siihen tepsi mäntysuopakaan vaikka aine saisi vaikuttaa yön yli. Asetoni tietysti toimii, mutta jos puhdistettavaa on paljon, niin kuin minulla oli, höyryistä tulee pää kipeäksi.

2.
Istuin Töölönlahdella. Jokin yläasteikäisistä koostuva urheilujoukkue on lähdössä ensi viikolla kisamatkalle Tšekkiin. Ne kertasivat tavallisia tšekinkielisiä ilmauksia.

3.


4.
Selasin Yanis Varoufakisin muistelmaa ministeriajalta, Adults in the Room. Se on minulla kirjastosta lainassa. Maailmantalous on iso musta laatikko, opin. Edes sen sisällä olevat ihmiset eivät tiedä, miten se toimii. Tietoa on vähemmän kuin valtaa, jää paljon tilaa ihmisenä olemiselle, arvoihin ja ideologiaan perustuvalle varmuudelle. Pelottaa.
2.
Lista mielenkiintoisista lintuhavainnoista la-ti: palokärki, maakotka tai iso haukka. Palokärki on vanha kuoleman enne ja todellakin hyvin tietoisen ja oudon oloinen eläin. Kotka tai haukka ratsasti ilmapatsaalla laakson yllä – se aloitti matalalta, mutta kohosi lopulta niin ylös, että katosi näkyvistä.

1.
Katsoin eilen Juha Sipilän ja Petteri Orpon tiedotustilaisuuden Yle Areenasta. Sipilä aloitti vahvistamalla stereotypiaa itsestään: toinen lause koski taloutta ja talouden kantokyvyn varmistavien uudistusten läpiviemisen tärkeyttä. Tietysti on ymmärrettävää, että hallitus pyrkii pysymään valitsemallaan kurssilla. Myönnän sen, vaikka olen hallituksen kurssin suhteen kriittinen.

Tämän jälkeen Sipilä totesi, että hänen puolestaan Halla-Aholaistuneet Persut olisivat hyvinkin voineet pysyä hallituksessa. Maahanmuutto-ohjelman implementoiminen sopi hänelle, ja "älykkäälle, analyyttiselle" Halla-Aholle puolestaan kuului sopineen kaikki muu, mitä hallituksessa pysyminen edellyttää. Sipilä jatkoi puhumalla hallituksen hajottamisen syistä niin korostetun neutraalisti, että puheen sisältö alkoi hämärtyä. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin käytännön asioista: Halla-Ahon ehdottama Brysselistä käsin johtaminen ei sopinut hallituskumppaneille.

Petteri Orpo ei päästellyt suustaan empimisvokaaleja eikä nasaalimuminaa; hän otti ja tuomitsi Perussuomalaiset moraaliselta kannalta selkeästi, suoraan ja kulmakarvojaan niinistöläisittäin mutristellen. Orpon ilmeisen selkärangallisen ja epäilemättä poliittisesti voitollisen puheenvuoron jälkeen Sipilä koki vielä tarpeelliseksi jatkaa omaa selitystään sanomalla, että kyllä, niin, kyllähän ne ihmisoikeudet meillekin, Keskustalle, totta kai...

Politiikolla ei tietenkään ole pakko olla omaa selkärankaa. Sellaista voi myös lainata, ja kannattaakin. Sipilä puolueineen on koonnut oman taipuisan, mutta pystyssä pitävän lainaselkärankansa muun muassa porvarillisista, liberaaleista ja nationalistisista nikamista. Nyt, kun muutama niistä luiskahti pois, Sipilä sai hetken sarhaloituaan reppuselkäkyydin ministeritoveriltaan ja pääsi näin moraalisesti kuiville, uutta selkärankaa kokoamaan.

Jos käyttää lainaselkärankaa, on syytä käyttää sitä koko ajan niin että se alkaa tuntua omalta ja muutkin uskovat, että se kuuluu kantajalleen. Sipilä on tässä pääasiassa onnistunut. Toisin on Yhdysvalloissa, jossa selkärangaton presidentti selkärangattomine tukijoukkoineen vaihtaa eettistä kurssia taajaan tai on kunakin hetkenä kulkemassa useaan suuntaan yhtä aikaa. Sellainen ei vakuuta monia, eikä Yhdysvalloilla mene nyt kovin hyvin. Suomella sitä vastoin menee.

Hallitus on tehnyt ristiriitoja syventävää, kansalaisia jakavaa politiikkaa keskinkertaisuudesta kumpuavalla itsevarmuudella. Tätä tehdessään se on kuitenkin onnistunut projisoimaan uskonsa asiansa oikeellisuuteen niin kauas, että kansalaisten luottamus talouteen on jatkanut vakaata nousua. Se, onko hallituksen toimilla ollut itse talouden nousuun kovinkaan suurta vaikutusta, ei ole erityisen olennaista. Tärkeää on osata ajelehtia maailmantalouden isossa virrassa ja uskotella muille, että kyse on uimisesta.

3.
Uuden vaihtoehdon myötä tämä selkärankojen jakautuminen tuntuu jatkuvan varsin mielenkiintoisella tavalla. Seurataan tilannetta, katsotaan A-studiota. Voi olla, että laajennetun metaforani rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan.

1.
En ole varma mistään.

2.
Olen Lohjalla, riippuvainen nikotiinista, sataa.

3.
Hubarasta ja Hurskaisesta olen puhunut vain puolisoni ja pikkusiskoni kanssa, mutta viikonloppuna kirjauduin vahingossa Facebookiin ja näin, miten vihaisia ollaan. Ai niin, ja perjantaina baarissa yhden aikaan yöllä.

4.


5.
[tähän lista lintuhavainnoista]

6.
[tähän kuva Raaseporin linnasta]

7.
Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde oli 1500-luvulla Ruotsin kuninkaana useaan otteeseen.

8.
[tähän jotain henkilökohtaista]

9.
Keskustelun taso ei nähdäkseni missään tapauksessa riipu julkisuuden asteesta, aiheen päivänpolttavuudesta eikä keskustelijoiden määrästä. Keskustelua voidaan käydä vain yksityisistä positioista käsin ja binäärisesti. Puhun, jotta jokin ajallis-paikallinen yhteentulema kuuntelisi. Sitten kuuntelen, ja kaikki on aina hyvin ainutkertaista ja näkökulmaltaan rajattua. Keskustelu on aina ruumiillistakin, ja ympäristöstään riippuvaista. Lehdestä luettu teksti on paljon vähemmän raivostuttava kuin netistä luettu. Aamulla puiden lomassa debatti on rakentavampaa ja johtaa pysyvämpiin muutoksiin maailmankuvassa.

10.
Onko työkalun vaikutus kognitioon jo kiistattomasti osoitettu?

11.
On tietysti aiheita, jotka tekevät itsensä keskusteltaviksi juuri nyt, ja niiden keskustelujen seuraukset tosielämässä voivat olla hyvinkin vakavia. Silti minusta tuntuu, että puheenaiheiden määrä on tietoverkkojen myötä kutistunut tai on syntynyt julkisuuden luoma illuusio relevanssista: tästä tulee puhua nyt; tämä voi odottaa myöhempään; tämä ei ole semmoinen puheenaihe, joka kiinnostaa kaikkia; älä sinä sotke nokkaasi tähän.
      Ensimmäinen joukko on se, missä suurimmat voitot ovat tahkottavissa, mutta toisaalta siellä myös riski on suurin. Kun suuri joukko sijoittaa persoonaansa tietynlaisten mielipiteiden muodostamiseen ja julkituontiin, syntyy vääjäämättä kupla.
      Lähdin feissarista välttääkseni tämmöistä, kun en minä kuitenkaan uskalla avata suutani, ja oikeastaan tiedän vain hyvin harvoista asioista niin paljon, että edes kannattaisi.

12.
[jo kahdestoista kohta, enkä vieläkään tunne olevani täysin rehellinen ja asian ytimessä]

13.
Internetissä keskustelemisen ahdistavuus varmasti johtuu osin siitä, että kaikki, mitä viestimme ruumiillamme, jää pois. Romaaneissa ja runoissa se ei niin haittaa, kun ne ovat funktioiltaan poeettisia, viestiin itseensä suuntautuneita viestejä, mutta keskustelu pysyy keskusteluna sähköisestikin, ja kaikki asennonvaihdokset, vääntelehtimiset ja lyhyet pyrähdykset, joita teen kirjoittaessani viestiä keskusteluun, on tarkoitettu osaksi keskustelua. Mutta ne jäävät aineellisen maailman ja tietoverkon rajalle. Siksi vanhat kirjeet ovat niin ylitsevuotavan tunteellisia: ihmiset ymmärsivät, että kirjoittaessa täytyy kompensoida saadakseen viestinsä läpi hyvän- tai pahantahtoisena, aitona ja ymmärrettävänä.

14.
[jos ei vieläkään riitä, lopeta, yksinkertaisesti lopeta]