Sonetteja

1. Himonsa kuolettaja


Oi coitus interruptus!

Lopettaa

tää tupakointi nuoruusaikoinaan


ja suurin ponnistuksin opettaa

toista mielihyvää tuntemaan

itsensä,

kuin munkki tai askeetti

ken kärsimyksest' nautintoa saa.


Tän tunteen päätös raju mulle teetti

ja tämä tunne kaiken kuolettaa.


Vain epäilys (niin halju) hiljaisuuden

myrskypilven takaa heloittaa

kuin kuu, mi aavemaisen himon uuden

ain' paljastaa

ja mua peloittaa:


viel röökille jos annan tilaisuuden,

mut kuolon musta huntu verhoaa...


2. Juri Lotmanille


On luonnollisen kielen merkityksen

tie nykyhetkeen tuhatvuotinen,

tuo leikki yhteyden, eristyksen,

piirileikki arbitraarinen.


On sanan mieli ehdollistuneempi

kuin kuvan, joka luonnollinen on

ja siks' on sana syntagmoituneempi

kuin varjokuva luolan pimennon.


Vaan nauru, lyönti, huuto mitä ovat -

kieltä, vaiko luonnon voimia?

Niill' sisäsynnyt merkitykset kovat

kai ovat alkumielen toimia!


Niin, taakse runon iänikuisimman

on jäänyt hippu luomishengen vimman...


3. Kun yksi repeävän paperin ääni voi saada koko kirjaston katoamaan


Kuin öljyläikkä veessä roikkuu aika

ilmassa huoneen harmaanvalkoisen...


Tää kirjastojen iäkäs on taika,

kun mustat aukot haukotuksien

nyt aukeavat - viisi yli kaksi -

ja ajan sisuksiinsa haukkovat!


Käy ikkunassa taivas tummemmaksi.

ja öljyyn mielen siivet kastuvat.


Vaan elämää viel' ennen kuolemaa

kai viettää saan, jos täältä selviydyn.

Vaikk' hetki raskas raskaan veron saa,

mä silti yhä valoon etsiydyn!


Ei hetki ole liian raskas kestää,

vaikk' hetkeksi se ajan kulun estää...

1 kommentti:

  1. Lotmanille omistettu on kyllä taidokkain, mutta pidän kaikista. Alkaisit kirjoittaa vain säkein...

    VastaaPoista