Makaroni

Makaroni on juuttunut pieneen rakoon ikkunankarmin ja seinän välissä.
Se on sanoinkuvaamaton,
se on kokonaan merkityksetön,
se häiritsee ajattelua.
Se menee roskiin, kun seuraavan kerran siivotaan huolella.
Se on arjen elementti, joka rappeuttaa suuret mietteet.
Se on siinä, koska pelkään tyhjyyttä,
se tekee tyhjäksi kaikki vallankumoukset.
Se on viimeinen asia, joka kuolevan päähän pälkähtää,
heti sen jälkeen kun on yrittänyt muistaa vaimonsa 
sellaisena kuin hän oli nuorena,
ennen kuin lapset syntyivät.
Tai jos kuolee äkkikuoleman, on se itse asiassa kuolinsyy.
Se on kulttuurisesti syömäkelvoton, mutta säilyy vuosia.
Se ei koskaan nuku, eikä valvo, se on kuollut, mutta koskematon, vapaa.

Jos heitän sen pois, se katoaa niin täysin, ettei sitä koskaan ole ollut olemassakaan.
Mennessään se pysäyttää ajan, mutta sitä ei ehdi huomata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti