Istun junaan, joka kerran vei meidät hitaasti ja pois Moskovasta. Istun siihen taas ja teen sen saman matkan. Olemme niin monessa paikassa yhdellä kertaa. Olemme hitaasti ja pois Moskovasta. Olemme nopeasti kohti Helsinkiä. Olemme iäisyydessä kiitävä kaistale uutta aikaa. Ohitamme radanvarren hökkeleitä, jotka repivät katseistamme riekaleita muistoiksi, ja muistot leijuvat taas lävitseni. Aika ja liike, aika ja liike. Ehtii vain nähdä ja jättää taakseen. Hitaasti. Ja pois Moskovasta. Hitaasti ja pois Moskovasta. Me olemme menossa minä yksin riekaleina ja monessa paikassa yhdellä kertaa. Punainen tori, joka katosi salamoiden kirkkauteen, joki, joka hiljalleen syvenee ja miljoonat torneissaan olen jättänyt taakseni. Olen jättänyt taakseni hitaasti ja pois ja valinnut tien, joka meidät kerran Moskovasta vei. Aika halkoo metsän, halkoo laihon, kesannon ja oraan. Aika on nopeasti ja kohti ja minä olen hitaasti ja pois. On aamu ja tulen kaukaa ja olen vielä kaukana. Jäätelömyyjä kulkee ohi ja ehkä minulla on ikävä. Me menimme ja minä menen hitaasti. Ja pois. Ja jäätelömyyjä kulkee vielä ohi. Tulee ikävä. Tulen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti