Säkeitä kuusta, kuusta vain


I
Kuu on postimerkki,
auringon säteellään nuolaisema
taivaankanteen kiinnitetty,
Armstrongin saappaalla leimattu.

Että tietää kosminen posteljooni,
mihin meidät pitää viedä, kun kerran
taas kiertelee täkäläiset kiertoradat.

II
Hän kuuta katsoo kiikarilla, uneton.
Siinä toisiaan he tuijottavat, ystävykset
tietymätön, tyytymätön.

III
Mitä kuuluu, kysyy kuu.

Päivää, pitkää päivää, vastaa hän,
minä kurssitta seilaan,
sinä kehääsi kierrät.
Pidä sinä maininkia yllä,
niin minä veistän sinulle kävelykepin,
kunhan pääsen täältä maihin.

Mitä kuuluu, kysyy kuu.
Päivää, pitkää päivää, vastaa hän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti