Tilanne II

Istuin aikaisemmin yliopiston kahvilassa.
Nyt istun vanhan kuppilassa juomassa soodaa.
Olen kävellyt      valokuvannut merihakaa             käynyt KTA:n kevätnäyttelyssä.

Ja nyt otan puheluita vastaan, vastaan heti.

Mielessä ei ainoatakaan runollista ajatusta,
    enkä uskalla luottaa, että niitä jostain tulisi.
Tulisi miksi? Koska istun kuppilassa,      samassa, jossa Saarikoskikin?

Jos Saarikoski istuisi täällä nyt, vaikka vierelläni tai vastapäätä,
                      en ajattelisi tämänkään vertaa runollisia ajatuksia,

        vaan yrittäisin olla hauska              no nyt se tuli tuohon
                             Moi Pentti,    eikö sinun pitänyt olla kuollut?

ai olit kyllä, mutta minä pidän sinua elossa, minä ja kaltaiseni?

           No myönnettäköön.                Saan sinulta nämä sisennykset,
                   olen lukenut Mitä tapahtuu todella aika monesti.

Rakastan sinua niin kuin kliseetä               kuollutta hirviötä, miestä
          joka himmentää historian ympäriltään         syytä itseäsi vain

senkin hahmo         otus        minä haluan vain kirjoittaa

          vaikka päässä ei ole ainoatakaan runollista ajatusta
ja sinä nuokut mielessäni tuoppi kädessä                niin kuin et olisi aivan todellinen

          tämän runon sinä kuitenkin pilasit

No niin           unohdan sinut nyt             niin kuin tämä kahvilakin on sinut unohtanut

                 come again  до свидания!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti