Partaterän välähdys julkaisee aamun rautatieaseman vessassa jonne kodittomat miehet ryömivät laittautumaan paahtavaan päivään ja entisöimään itseään joksikin mätäneväksi häiveeksi siitä millaisina he itsensä joskus näkivät. He maiskuttavat tyhjiä suitaan ja lukevat vessan seinistä sanavarastonsa täyteen sillä sanavarasto on rahatalouden alin ja ylin aste yhtä aikaa ja niitä sanoja ne vaihtavat lantteihin ja lihapiirakoihin ja kättensä liikkeet ne vaihtavat kulkukoirien hampaiksi ja kaukaa kiertävien katseiksi pelkoa ja sääliä joista molemmat ovat tarpeen jos aikoo tulla juoppona toimeen ja Dimitri kertoo juttua sodasta jossa ei ole ollut ja Anatoli kertoo kuolemastaan joka ei koskaan tule ja Sasha muistelee että Paavaliko se oli vai Juudas jonka hän tapasi Ploshad vosstanijan metroasemalla ja Sergei sanoo että on hyvä taas olla koditon mies ja on hyvä taas ajaa partaansa kun rinnassa ovat pistohaavat arpeutuneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti