Viimeinen keskustelu


Lopuksi sanon sinulle    ilmaisen tunteitani    savuavan lentokoneenhylyn olohuoneeseen
            haavoittuneiden ja silpoutuneiden      kuinka sen paremmin sanoisin    surkean valituksen
ja                   kuolleiden käryävän karamellintuoksun
                                     ah lihan tuoksu

(”Ei se ole makea tuoksu”, sanot, tai sanoisit, sinä, jonka olohuoneeseen ovat lentokoneet
   ennenkin
                     rysähtäneet, ”Se on paha tuoksu, enkä voisi sitä toisin kuvailla.”)

                                      lentokapteenin hatun   josta rivo sirpale    verinen verinen verinen
(”Nytkö ovat sirpaleet rivoja?” sanot, tai sanoisit.)                        törröttää ja tietysti

                             minä vain ilmaisen tunteitani

                                    vääntyneen mustan laatikon joka huutaa
suoraan sinua                    kuinka sen paremmin sanoisin                    korvien väliin

(”Tuo on hyvää metaforaa”, sanoisit, kyllä, sanoisit, ”mutta osaatko päättää minne sijoitat mustan laatikon? Mieliimme, muistiin, alitajuntaan? Vuoteeseen? Sohvan alle?”)

                        sillä tänne kymmeneen kilometriin minä tunteitani siis ilmaisen olen noussut
                                  suljettuani ovesi ja lyötynä lähdettyäni

                              vain saadakseni ajatella nämä väkivaltaiset ajatukset
                                         kanssamatkustajien kuolemat ah lihan tuoksu
       huomisen otsikot             ja              että                             kaikki on mahdollista
                                                                                                kaikki on mahdollista
                                                                                                kaikki on mahdollista

                                          (Sanot: ”Kenties tässä ei ollutkaan kyse minusta.”)
sinun vuoksesi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti