Istun vanhan kuppilassa. Juon teetä. On lauantai-ilta. Asun punavuoressa. Sosiaaliset normit eivät kestä tätä tällaista, että nuori punavuorelainen istuu lauantai-iltana vanhan kuppilassa punaiset housut jalassa yksin juomassa teetä.

Tämä blogi on minun laiskan kirjoittamisen alustani. Nähdäkseni vain harrastelijat voivat nähdä vaivaa blogitekstiensä eteen. Minulle tämä on vakavaa, eräänlaista itsetietoisuutta.

Niinpä kokeilen nyt vähän aikaa, miltä tuntuu kirjoittaa itsestään.

Tämä jää luultavasti viimeiseksi merkinnäksi tästä aiheesta.

Kalju silmälasipäinen mies tuli minua vastaan espalla, sitten kaisaniemen metroasemalla ja sitten steissin edessä. Nyt hän tuli vanhalle. Vilkuilemme toisiamme kiusaantuneen tietoisina siitä, ettei yhteys välillämme merkitse mitään. Joitakin tällaisia asioita ihminen saattaa muistaa vuosikausia.

2 kommenttia:

  1. Hyvä merkintä!

    "Have you ever met someone you don't know, again? Like, you don't actually know them, but they keep popping up, like God is running out of extras for the movie of your life."
    — Louis C.K.

    VastaaPoista
  2. "Kalju silmälasipäinen mies tuli minua vastaan espalla, sitten kaisaniemen metroasemalla ja sitten steissin edessä. Nyt hän tuli vanhalle. Vilkuilemme toisiamme kiusaantuneen tietoisina siitä, ettei yhteys välillämme merkitse mitään. Joitakin tällaisia asioita ihminen saattaa muistaa vuosikausia."

    Wow. Kirjoita lisää itsestäsi.

    VastaaPoista