The Curtain

Koetan nyt kirjoittaa blogia kännykällä. Facebook-statuksia kun en nykyään enää uskalla juuri tehdä.

Erinomainen kirja on tämä Milan Kunderan "The Curtain". Minä ostin sen sattumalta antikvariaatista viikko sitten ja pari päivää myöhemmin luin Siltalan katalogista, että se ilmestyy keväällä Suomeksi.

Lähinnä siksi minä haluankin siitä kirjoittaa, että maailma jotenkin ymmärtäisin, kuinka aikaani edellä minä olen.

Vaikka käytetynä sen tietysti ostin. Siltala noin ylipäänsä on ryhtynyt kääntämään varsin erinomaisia teoksia. David Foster Wallacen esseitä nyt esimerkiksi. En ole sitä vielä lukenut, mutta lainannut olen kaverille ja saanut takaisin sekä kuullut että vuoden paras kirja on kyseessä.

Vuoden jälkipuolisko on minulla ollut tahtomattakin eksistentialismille omistettu. Ainakin Foster Wallacen novellit ovat siihen tunnelmaan sopineet kuin räjähteet ja nyrkit. Ne ovat saattaneet jopa luoda sen tunnelman.

Mutta Kundera, hän turisee menemään romaanista, rakentaa teoriaa, joka katoaa ja unohtuu, kun sivua kääntää. Jättää jälkeensä vain henkistyneen olon. Kundera säilyttää ylpeän subjektiivisen suhtautumistavan suureenkin taiteeseen, on viisas vaatimatta ottamaan itseään tai asiaansa vakavasti.

Se on minua miellyttävä tapa olla viisas. Tuntuu jälkeenpäin, että on itselläkin oikeus ajatella.

Olkoon se sitten hyvä kriteeri hyvälle esseelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti