Erästä proeziaa

Olen huomannut, että on hedelmällistä lykätä blogiin vain ja ainoastaan asioita, jotka ovat spontaaneja ja itsellekin pohjimmiltaan tuntemattomia. Esimerkiksi nyt tämä ensimmäinen kappale eräästä erinomaisen erinomaisesta romaanista (jota en ole lukenut loppuun):

Tässä:

No niin, mutta mistä aloittaa, millä sanoilla? Aloittaa pitää kuitenkin, vaikka sitten näin: Tuolla, aseman yhteydessä olevalla lammella. Aseman yhteydessä olevalla? Ei, se on väärin, tyylivirhe, varmaankin Vesipumpun tekemä korjaus, aseman yhteydessä olevaksi sanotaan kahvilaa tai lehtikioskia, mutta ei lampea, lampi voi olla aseman lähellä. No niin, sano sitä aseman lähellä olevaksi, eihän tässä siitä ollut kyse. Hyvä hyvä, sittenpä minä aloitankin: tuolla, aseman lähellä olevalla lammella. Hetkinen, entä itse asema, ole hyvä ja kuvaile asema, jos siitä ei ole liikaa vaivaa, millainen oli asema, millainen laituri: puinen vai betonista, minkälaisia taloja oli siinä vieressä, varmaankin sinä painoit mieleesi niiden värin, tai mahdollisesti tunnet ihmiset, jotka asuivat niissä taloissa sillä asemalla? Kyllä, tunnen, tai pikemminkin tunsin muutamia ihmisiä, jotka asuivat asemalla ja voin jotain heistä kertoakin, mutta en nyt, vaan sitten, joskus, nyt minä kuvailen aseman. Se oli tavallinen: vaihdemiehen koppi, pensaita, lipunmyyntikoju, laituri, puinen ja natiseva muuten, ja lankusta tehty; naulat työntyivät herkästi ulos, eikä siellä sopinut kulkea paljain jaloin. Aseman ympärillä kasvoi puita: haapoja, mäntyjä -- siis puita, erilaisia puita. Se oli tavallinen asema -- siis itse asema oli, mutta sen sijaan aseman takana näyttikin oikein mukavalta, oli lampi, korkea heinikko, tanssilava, lehto, lomalaisten asuntoja ja muuta. Aseman vieressä olevalla lammella yleensä uitiin iltaisin töiden jälkeen, tultiin lähijunalla ja uitiin. Eipäs, vaan ensin hajaannuttiin ja mentiin mökeille. Väsyneesti, läähättäen, pyyhkien hikeä kasvoilta, kanniskellen salkkuja ja verkkokasseja ja ähkien kuin hevoset. Muistatko sinä, mitä niissä verkkokasseissa oli? Teetä, sokeria, voita, makkaraa; tuoretta, pyrstöään sätkyttelevää kalaa; makaronia, jyviä, sipulia, puolivalmisteita ja toisinaan suolaa. Ihmiset menivät mökeilleen, joivat teetä kuisteillaan, pukeutuivat pyjamiinsa ja kuljeskelivat puutarhoissaan kädet selän takana, vilkaisivat palokunnan vesitynnöreitä, joissa vesi oli puhjennut kukkaan. Leikkivät lastensa ja koiriensa kanssa, pelasivat sulkapalloa, joivat viileäkaapista kvassia, katsoivat televisiota ja puhelivat naapureille. Ja jos ei vielä ollut ilta hämärtynyt, he suuntasivat seurueineen lammelle uimaan. Entä miksi he eivät menneet joelle? Koska he pelkäsivät pyörteitä ja virtausta, tuulta ja aaltoja, kosteita ja vesikasveja. Tai kenties jokea ei yksinkertaisesti ollut? Ehkä niinkin. Mutta mikä se olikaan nimeltään? Joki oli nimeltään.

http://en.wikipedia.org/wiki/A_School_for_Fools
http://en.wikipedia.org/wiki/Sasha_Sokolov

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti