1.
Eilen oli äitienpäivä, mutta koska vanhempani asuvat Oulussa, minä juhlin sitä vain kuuden minuutin puhelinsoitolla. Sitä paitsi he kävivät viime viikonloppuna Helsingissä ja toivat minulle muutaman uuden huonekalun. Olin soittaessani kävelemässä Kampintorilta Töölöön runoyhdistyksen kokoukseen, joka painoi mieltäni, sillä kauniina päivänä olisin mieluummin lähtenyt lenkille.

2.
Ajattelin, että ennen kokousta minun on käytävä syömässä, ja suunnittelin meneväni johonkin kiinalaiseen ravintolaan, vaikka harmittelinkin, että ulkona syömiseen menee rahaa. Kotona en olisi kuitenkaan ehtinyt käydä.

3.
Kokous peruttiin viime hetkellä, ja ilahduin niin, että päätin siitä huolimatta syödä ravintolassa. Menin Pohjoisen Hesperiankadun ja Runeberginkadun kulmassa sijaitsevaan kehnoon kiinalaiseen. Tilasin tofua, ja annos maksoi yhdeksän kahdeksankymmentä.

4.
Ravintolassa oli kaksi pöytää, joissa istui kanta-asiakkaita, juoppoja, eikä niissä pöydissä ollut liinoja. Juomarit näyttivät melko huonoon kuntoon ehtineiltä, ja ruokalistan viimeiseltä sivulta näinkin, että ravintolassa tarjotaan varmasti Etu-Töölön halvinta olutta.

5.
Katselin ja kuuntelin heitä omasta onnellisuudestani käsin ja hieman säälien, mutta lopulta yllätyin tykkänään. Juopot olivat istuneet ravintolassa niin monina päivinä, että he kaikki osasivat kiinaa. He tilailivat juomia, vaihtoivat kuulumisia tarjoilijoiden kanssa ja molemminpuolisista naurahduksista päätellen jopa sutkailivat toisilleen.

6.
Etuoikeutettu säälini vaihtui ihailuksi. Suomen valtio saa minun puolestani kernaasti kustantaa noiden herrojen ja rouvien elämänkoulun. En tosin maksa paljoakaan veroja ja olen opiskellut yllättävän suuren läjän anarkismia käsittelevää kirjallisuutta. Tulin kuitenkin jälleen kerran hieman vakuuttuneemmaksi, että sosialistinen demokratia on maailmanrauhan kannalta hyvä aate.

7.
Kotiin päästyäni lähdin saman tien viidentoista kilometrin lenkille. Rasitin itseäni kenties liikaa, ja unohdin  palattuani syödä suolaista, mistä johtuen minulle tuli illalla pää kipeäksi.

8.
Hain kirjastosta Yoshida Kenkon Joutilaan mietteitä, josta kiinnostuin siksi, että Andrei Tarkovski siteeraa teosta niin ahkerasti päiväkirjoissaan. Eikä suotta. Kirja on niin elävä, viisas ja ajaton, että voisin kopioida sen tähän kokonaan, jos aika ja tekijänoikeudet sen sallisivat. Teos koostuu itsestäänselvyyksistä, anekdooteista ja esteettiseen hienosteluun kietoutuvista moraliteeteista.

9.
Kirjassa ei olisi mitään mieltä, jos Kai Nieminen ei olisi kääntänyt sitä niin loistavasti. Lauseenrakenteiden pikkutarkka hallinta ja tiiviys sekä vanhahtavan kirjallisten ja suurpiirteisen kansanomaisten puheenparsien hallittu sekoitus saa tekstin kuvaamat asiat ikään kuin levitoimaan. Yleiset ja mitäänsanomattoman ilmiöt kevenevät ilahduttavasti, erkanevat taustoistaan ja suvaitsevat tulla nopeasti havaituiksi alta, päältä, edestä ja takaa.

10.
Fragmentit ja muut vaatimattomat kirjoitukset, kuten tarkkoihin havaintoihin perustuvat runot, tuntuvat oleva ainoita, joihin minulla ei ole koskaan mitään lisättävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti