Kirjoittelen nykyään Auran kanssa pääasiassa sen pohjalta, mitä olen merkinnyt muistiin a) aamulla tai b) iltapäivällä töiden jälkeen.


I
Kaupunki on kuumempi
kaupunkia, jossa vietin eilisen,
eikä täällä ole yhtään lyhyitä katuja,
umpikujista puhumattakaan, jehovantodistaja
hämmentää aamukahvia aurinkolasin sangalla,
sallii ajattelun paeta olevaista.


II
Kuin vuodekumpani unissaan huutaa aurinko
kellotapuleiden korviin,
että pelkää putoavansa.

Tämän saaren ympäriltä on kaikki sillat nostettu,
piiri sammunut, ja ainainen vesi
kimmeltää itseään julki,

Olla niin kaukana, että tulee lihaksi, hyönteiset tulevat syömään,
ja jos palaa sinne, mistä tuli,
huomaa ettei koskaan ollut viaton.

Viipaloin persikoita aamupuuroon, ne killuvat siinä kuin valtiot
omilla aikavyöhykkeillään, veitsi on raja,
lusikka niin kuuma, että sormia polttaa.

.

2 kommenttia:

  1. No muuan "kiertelevä" blogisti täällä sattui Auran sivulta ohajutumaan tänne lukemaan tuon runosi yläpuolella.

    Runosi kuvaa luontevasti aurinkoista kesäpäivää, kimaltelevaa vettä, hyttysiä, kuumuutta arkisten asioiden avulla. Yksinäisyyskin vilahtaa nostettujen siltojen muodossa. Kaiken kaikkiaan pidän tätä runoasi hyvänä ja herkkänä kuvauksena, joka jää lukijan mieleen onnistuneena ja valoisana ohikiitävien hetkien kuvauksena.

    En tiedä onko kysymyksessä kaksi erillistä runoa vai yksi kahdeksi säkeistöksi jaettu, mutta molemmat osat (runot) lämmittävät mieltä...

    VastaaPoista
  2. Hei kiitos kommentista! Periaatteessa ne voivat olla samaakin runoa. Ainakin ne minulla yhdistyvät hyvin läheisesti Pietariin, jossa molemmat kirjoitin (nostosillat, käsittämättömän pitkät ja suorat kadut, jne.)

    VastaaPoista