I
Luen teorioita ihmisen vapaudesta
kunnes tulen sokeaksi
ja siten etsin intuitiota, johon voi luottaa.

Elän hotellia vastapäätä,
ja joka ilta sivustakatsojat vaihdetaan.
Punnerran alasti verhot auki.

Haluan, että minut nähdään ja kuullaan.


II
Tämä on sotienvälistä aikaa täynnä aiheetonta pessimismiä, täynnä aiheetonta toivoa.
Tämä on sotienvälistä aikaa, kun etäisyys tyhmyydestä viisauteen kasvaa.


III
Hyvä, kun kynnet kasvavat ja ne voi leikata taas,
sillä se on vaikeaa ja siihen voi unohtaa itsensä
kuten kirjojen lukemiseen uudelleen. Ja muutenkin,
olen ajatellut sinua, joka uskoit vapaaseen tahtoon,
mutta ikävystyit demokratiassa:
miltä tuntui vihdoin tiedostaa olevansa viisas?


IV
Nainen fagotti kädessään ylittää kadun.
On kolme viikkoa kaiken päättymisestä
ja nyt hänestä tuntuu, että hän voi jatkaa,
kun on suuri kuu kadun yllä, vuorovedet
valppaina meressä ja tässä, tällä järjen
ja sydämen rintamalinjalla, ei tiedä, kumpi
on oikeassa. Tietää vain, että sydän voittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti