Kirkon siluetti aamua vasten kuin palapelistä puuttuisi taivaspala,
kauniissa maailmassa on kylmä ja tuulee, näkymätön käsi

repii piippujen savuja, kerrostalot silputtua savea ja kiveä,
mielialoja, auringon rasvainen peukalo ikkunoissaan,

kerrostalot katakombeja, tämän- ja tuonpuoleisia,
tietoverkot, henkimaailma ja tajunnantilojen kiertokulku

limittyvät tähän, elämäksi koverrettuun tyhjään tilaan,
jonka ympärillä kuluu aikaa, ja alkaa ehkä sataa,

lokit kaupungin yllä kuin alaviitteet ja pilvet
lausuvat pitkiä, matalia vokaaleja, jotka ovat tuuli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti