1.
En ole varma mistään.

2.
Olen Lohjalla, riippuvainen nikotiinista, sataa.

3.
Hubarasta ja Hurskaisesta olen puhunut vain puolisoni ja pikkusiskoni kanssa, mutta viikonloppuna kirjauduin vahingossa Facebookiin ja näin, miten vihaisia ollaan. Ai niin, ja perjantaina baarissa yhden aikaan yöllä.

4.


5.
[tähän lista lintuhavainnoista]

6.
[tähän kuva Raaseporin linnasta]

7.
Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde oli 1500-luvulla Ruotsin kuninkaana useaan otteeseen.

8.
[tähän jotain henkilökohtaista]

9.
Keskustelun taso ei nähdäkseni missään tapauksessa riipu julkisuuden asteesta, aiheen päivänpolttavuudesta eikä keskustelijoiden määrästä. Keskustelua voidaan käydä vain yksityisistä positioista käsin ja binäärisesti. Puhun, jotta jokin ajallis-paikallinen yhteentulema kuuntelisi. Sitten kuuntelen, ja kaikki on aina hyvin ainutkertaista ja näkökulmaltaan rajattua. Keskustelu on aina ruumiillistakin, ja ympäristöstään riippuvaista. Lehdestä luettu teksti on paljon vähemmän raivostuttava kuin netistä luettu. Aamulla puiden lomassa debatti on rakentavampaa ja johtaa pysyvämpiin muutoksiin maailmankuvassa.

10.
Onko työkalun vaikutus kognitioon jo kiistattomasti osoitettu?

11.
On tietysti aiheita, jotka tekevät itsensä keskusteltaviksi juuri nyt, ja niiden keskustelujen seuraukset tosielämässä voivat olla hyvinkin vakavia. Silti minusta tuntuu, että puheenaiheiden määrä on tietoverkkojen myötä kutistunut tai on syntynyt julkisuuden luoma illuusio relevanssista: tästä tulee puhua nyt; tämä voi odottaa myöhempään; tämä ei ole semmoinen puheenaihe, joka kiinnostaa kaikkia; älä sinä sotke nokkaasi tähän.
      Ensimmäinen joukko on se, missä suurimmat voitot ovat tahkottavissa, mutta toisaalta siellä myös riski on suurin. Kun suuri joukko sijoittaa persoonaansa tietynlaisten mielipiteiden muodostamiseen ja julkituontiin, syntyy vääjäämättä kupla.
      Lähdin feissarista välttääkseni tämmöistä, kun en minä kuitenkaan uskalla avata suutani, ja oikeastaan tiedän vain hyvin harvoista asioista niin paljon, että edes kannattaisi.

12.
[jo kahdestoista kohta, enkä vieläkään tunne olevani täysin rehellinen ja asian ytimessä]

13.
Internetissä keskustelemisen ahdistavuus varmasti johtuu osin siitä, että kaikki, mitä viestimme ruumiillamme, jää pois. Romaaneissa ja runoissa se ei niin haittaa, kun ne ovat funktioiltaan poeettisia, viestiin itseensä suuntautuneita viestejä, mutta keskustelu pysyy keskusteluna sähköisestikin, ja kaikki asennonvaihdokset, vääntelehtimiset ja lyhyet pyrähdykset, joita teen kirjoittaessani viestiä keskusteluun, on tarkoitettu osaksi keskustelua. Mutta ne jäävät aineellisen maailman ja tietoverkon rajalle. Siksi vanhat kirjeet ovat niin ylitsevuotavan tunteellisia: ihmiset ymmärsivät, että kirjoittaessa täytyy kompensoida saadakseen viestinsä läpi hyvän- tai pahantahtoisena, aitona ja ymmärrettävänä.

14.
[jos ei vieläkään riitä, lopeta, yksinkertaisesti lopeta]




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti